Äänen eristäminen ja äänenvaimennus menevät usein sekaisin. Monesti puhutaan eristämisestä, vaikka tarkoitetaan vaimentamista. Mitä eroa äänieristämisellä ja äänenvaimennuksella on? Entä kumpaa yleensä tarkoitetaan, kun puhutaan tilan akustoinnista?
Äänenvaimennuksella pyritään miellyttävään tilasointiin
Kuuntelukokemukseen vaikuttavat laitteiden lisäksi myös tila, jossa ääntä kuunnellaan. Studiotilat käsitellään erilaisilla elementeillä, jotta kuuntelukokemuksesta saadaan mahdollisimman miellyttävä. Joskus miellyttävä ratkaisu on sellainen, että tilan ääni (kaiku) kuuluu huoneessa mahdollisimman vähän.
Kotistudioissa – kuten monissa muissakin studioissa – keskitytään siis pääasiassa äänenvaimentamiseen. Tarkoituksena on vaimentaa ääntä siten, että ääni kuulostaa mahdollisimman miellyttävältä huoneen sisällä. Vaimennus tapahtuu esimerkiksi seinille ja kattoon asennettavilla akustiikkapaneeleilla, huonekaluilla, verhoilla ja muilla elementeillä.
Äänenvaimennuksen merkitys studiossa
Kaiuttimista lähtevät ääniaallot kulkevat suoraan kuuntelijan korviin, mutta sen lisäksi ne kimpoilevat seinien, lattian ja katon sekä huonekalujen välillä. Akustiikkaelementeillä pyritään vaimentamaan ääntä “imemällä” energiaa ääniaalloista, eli absorboimalla ääntä.
Äänen heijastaumat vaikeuttavat kuuntelua. Heijastumat esimerkiksi huoneen nurkissa voivat korostaa alataajuuksia ja miksaaja saattaa leikata niitä vaikkapa taajuuskorjaimella pois. Kun miksaaja kuuntelee tuotostaan toisessa huoneessa, jossa alataajuudet eivät ole ongelmana, hän huomaa virheensä – miksauksessa ei ole tarpeeksi alataajuuksia.
Heijastumat voivat aiheuttaa myös vaihevirheitä. Esimerkiksi takaseinästä kimpoava ääniaalto voi kumota kaiuttimista tulevan ääniaallon. Polariteetti- ja vaiheongelmista löytyy Jokistudion YouTube-kanavalta oma videonsa.
Äänen alataajuudet ovat vaikeimpia kesyttää, sillä niiden aallot ovat pisimpiä ja niiden energian taltuttaminen vaatii enemmän kuin ylätaajuuksien taltuttaminen. Tämän takia alataajuudet kulkevat rakenteiden helposti läpi. Olet varmaan joskus kuullut naapurin tai teinin mopoauton musiikin jumputuksen, mutta olet kuullut vain alataajuudet. Tämä johtuu juuri siitä, että naapurin asunnon seinät tai teinin mopoauto taltuttaa ylätaajuudet, mutta alataajuudet pääsevät rakenteista läpi.
Hauska fakta! Ihmisen “täydellisen” kuulon taajusalue on noin 20 – 20 000 hertsiä. 20 Hz aaltopituus on noin 17 metriä ja 20 kHz aaltopituus on vain 17 millimetriä.
Studion akustiikkaa suunniteltaessa on otettava huomioon elementtien materiaali ja paksuus, jotta suurin osa halutuista taajuusalueista saadaan kuriin. Esimerkiksi paksu akustiikkapaneeli (bassoansa tai laajakaistapaneeli) absorboi alataajuuksia huomattavasti paremmin kuin ohut taulumainen paneeli.
Äänieristyksellä estetään äänen kulkeutuminen tilasta toiseen
Äänen eristäminen taas tarkoittaa sitä, että pyritään eristämään huone siten, ettei ääni kulkeudu huoneesta ulos. Eristettäessä ei riitä, että tilaan asetetaan akustiikkaelementtejä, vaan se vaatii ihan rakentamista. Kun halutaan eristää huone siten, että ääni ei kulkeudu lainkaan sen ulkopuolelle, rakennetaan niin sanotusti huone huoneen sisälle. Jokaiseen suuntaan – alas, ylös ja sivuille – rakennetaan eristyskerros, joka eristää tilan täysin muista. Eristyksen tulee olla tiivis ja tarpeeksi paksu sekä oikeanlaista materiaalia, jotta ääniaaltojen energia saadaan taltutettua.
Usein studion akustiikkaan liittyvissä keskusteluissa käytetään sanaa eristäminen, kun tarkoitetaan vaimentamista. Studion akustoinnilla tarkoitetaan tilan soinnin muokkaamista miellyttäväksi erilaisin elementein, jotka eivät vaadi monimutkaista rakentamista.
En ole koskaan nähnyt eristettyä kotistudiota – ainakaan makuuhuonestudiota. Äänieristäminen on kallista ja monimutkaista, eikä siitä ole juurikaan kuuntelukokemuksen kannalta hyötyä. Eristäminen tehdään seinien avulla. Eristämisen jälkeen tila tulisi kuitenkin käsitellä akustiikkaelementeillä, jos halutaan absorboida ääntä ja tehdä tilasta miellyttävä vaikkapa miksaamista ajatellen.
Miksi kananmunakennot eivät toimi vaimentamiseen eikä eristämiseen
Kananmunakennot – legendaarinen akustiikkaelementti monissa kotistudioissa. En missään nimessä suosittele käyttämään kananmunakennoja studiotilan seinillä. Niistä ei ole käytännössä mitään apua, eivätkä ne mielestäni ole kovin tyylikkäitäkään.
Kuten aikaisemmin mainitsin, kaiuttimista tulevat ääniaallot ovat lyhyimmillään noin 17 millimetrin pituisia ja matalammat taajuudet ovat paljon pidempiä. Ääniaaltojen energian taltuttamiseen tarvitaan tarpeeksi paksu elementti ja sopivan tiivistä materiaalia. Kananmunakennot ovat erittäin ohuita ja heppoista materiaalia. Niistä ei yksinkertaisesti ole vastusta ääniaalloille.
Sain TikTokissa kananmunakennovideolleni kommentteja, joissa sanottiin jotakin tyyliin “kyllä ne ainakin kaikuun auttavat”. Luulen, että tässä yhteydessä “kaiulla” tarkoitetaan korkempien taajuuksien heijastuksia. Kyllä, kananmunakennot seinillä toimivat paremmin kuin vaikkapa paljas betoniseinä – toisaalta mikä tahansa toimii käytännössä paremmin kuin paljas seinä. Ero on kuitenkin hyvin hyvin pieni.
Jos budjetti on tiukassa, suosittelen ennemmin laittamaan seinille mattoja (tai mitä tahansa tekstiilejä, jotka ovat paksumpia kuin kananmunakennojen pahvi) ja käyttämään ikkunoiden edessä verhoja.
Akustiikkapaneeleita voi valmistaa myös itse laittamalla vaikkapa villaa (sellaista, joka ei ole terveydelle haitallista) kankaan ja puukehyksen sisälle. Esimerkiksi 10 – 15 senttimetriä paksu villapaneeli on jo todella paljon tehokkaampi kuin kananmunakennot.
Mitkään seinille asetetut paneelit tai kananmunakennot eivät myöskään eristä huonetta muista. Eristäminen on siis asia erikseen.
